Yhden hengen perheestäni on näin Joulun aikaan kasvanut yllättäen kolmen hengen perhe! Sain tuossa maanantaina kaksi vauvaa. Kaksi mustaa, karvaista ja viiksekästä vauvaa. Maailma kohdatkoon Stephen Fry:n, sekä Alan Davies:n.

 

Muutenkin Jouluni oli ihana. Viimeisenä kahtena vuotena en ole lähtenyt isän puolen suvun luo Joulun viettoon, vaan olen ollut kahdestaan äidin kanssa. Nyt lähdin mukaan ja olihan se kiva nähdä porukkaa. Serkutkin oli kasvaneet hurjasti! Mutta kun on vähän sosiaalisesti ahdistunut luonne, niin sitten on. Hauskuudesta huolimatta kurkkuani kuristi. En voi sille mitään, eikä se ole henkilökohtaista ketään kohtaan, mutta illalla oli ihanaa rauhoittua äidin luona pikkuisten vauvojen ja vähän isompienkin vauvojen kanssa. Neljä kissaa pyörimässä ympärillä, oli mahtavaa!

 

Tänään sitten tultiin Alanin ja Stephenin kanssa kotiin. Pojat ei jaksaneet stressata uutta kämppää lainkaan, vaan kävivät hyvin tottuneesti ensin nuuskimassa joka nurkan. Tuota seurasi visiitti ruokakupille, pieni kuopaisu hiekkalaatikolla ja sitten olikin aika käpertyä äiskän sohvalle levittämälle viltille, jolla nuoret herrat edelleen lepäävät. Keräilevät selkeästi energiaa taas iltavillejä varten. Ja siinäpähän villeilevät!

 

Olen aivan rakastunut noihin pikkuisiin, vaikka ne pieniä piruja välillä ovatkin. Piruilu kuuluu pentuiluun.:D Nilkat ja varpaat saavat yöllä kyytiä ja mun äidin joulukuusikin kaatui kerran leikkien tohinassa. Mutta kun nuo pienet on kuitenkin niin herttaisia. Täällä mun kämpässäkin olisi ollut monta piiloa, mihin mennä ekoille unille. Mitä vielä! Pojat asettui tuohon ihan mun viereen sohvalle ja aina kun välillä rapsuttelen niiden pikkuisia massuja kuuluu vaan hurja kehräyksen turina!

 

Alan Davies ja Stephen Fry ovat nyt tehneet tästä kämpästä oikean kodin.