Jänskättää ihan pirusti. Maanantaina töihin tulee terveystarkastaja katsastamaan keittiön. Huijjui... Onneksi se tulee vasta kymmenen aikoihin ja mulla on seitsemästä asti aikaa viimeistellä jokainen nurkka (ja ehkä siinä sivussa tehdä muutkin työt, kuten esim. ruokkia piltit). Maanantaina on muroaamu, joten aikaa ei mene puurokattilan vahtaamiseen. Äkkiä vaan imurointi siinä seitsemältä ja sitten pyykille. Jepjep.

 

Osittain terveystarkastajan ohjeiden innoittamana, osittain taas ylikasvaneen hiusmallini turhauttamana kävin eilen kynityttämässä kuontaloni. Pakko myöntää, että hiusta lähti vähän enemmän kuin olin alunperin ajatellut, mutta nyt yhden päivän totuteltuani olen tullut siihen tulokseen, että täähän onkin aika kiva malli. Ainakin käytännöllinen. Ei roiku silmillä ja helppo laittaa. Eikä pitäisi irtoilla hiuksia = ei tarvitse käyttää hiusverkkoa.:D Plus violetti väri sopii tähän leikkaukseen just passelisti. Tukan väri on siis oikeasti paljon violetimpi kuin mitä tuo kännykän surkean kameran surkea kuva näyttää.

 

Ja niin, tätini tilasi minulta pikkumaton kylppäriinsä. Piti siis tehdä reissu Lankamaailmaan. Olin vakaasti päättänyt, että kävelen suoraan kudehyllylle, otan sieltä vyyhdin ja suorin kassalle. Mutta kuinkas sitten kävikään? Minua ei missään nimessä pitäisi laskea Lankamaailman syövereihin ilman silmälappuja, tai edunvalvojaa. Kun se pieni järjenääni takaraivossa hukkuu lankojen seireenimäisen laulun alle. Vajaan kympin reissusta tuli siis muutamassa minuutissa neljänkympin reissu. Hyvä minä!

 

Nyt olisi siis tekemistä. Näistä aarteista ajattelin väkertää maton lisäksi lapaset, patalappuja, pannunalusia, sekä pipon. Ainakin. Katsotaan, miten käy. Pari pannunalusta väkersin jo, ja pipon olen aloittanut. Kuteen kimppuun en yksinkertaisesti ole vielä viitsinyt käydä. Hartiat muistavat yhä liian elävästi miltä edellisen maton tekeminen tuntui.

Katsellaan.