Karmeaa, miten onnettomalle huomiolle olen tämän blogin jättänyt. En taida edes yrittää selittää tapahtunutta laiminlyöntiä mitenkään. Yritän vain hypätä takaisin kelkkaan ja jatkaa siitä, mihin jäin.

 

Joo, paljon on tapahtunut. Olen nykyään opiskelija! Tai ainakin jonkinlainen opiskelija. Sain oppisopimuspaikan eräästä yksityisestä päiväkodista. Now, hold your horses. En päässyt opiskelemaan lastenhoitoa, vaikka se unelmani olisikin. Tämän koulutuksen ansiosta minusta pitäisi noin puolentoista vuoden kuluttua valmistua laitoshuoltaja. Jepjep. Eli siivoilua ja keittiöhommia. Mutta ainakin viimeisen kahden viikon perusteella tykkään tuosta hommasta erittäin paljon. Tietysti siihen vaikuttaa hirvittävästi se, että päiväkoti työympäristönä on oikein lämmin ja kodikas. Muu henkilökunta on myös oikein mukavaa ja aidonoloista sakkia. Olen kahdessa viikossa päässyt jo mukavasti porukkaan sisään ja tullut vähän tutuksi lastenkin kanssa. Vaikken olekaan kasvatustyössä mukana, olen kuitenkin ratkaisevasti läsnä ruokailuissa ja aamuisin, kun piltit tulevat päikkäriin. (Aamuni alkavat puuron keitolla ja sen tarjoilulla.) Alun aristelun jälkeen eivät taaperot ole osoittaneet enää vierastamisen merkkejä ja viimeksi tänään vietin hauskan juttuhetken oikein herttaisen 2-vuotiaan neidin kanssa.

 

Tässä työssä pidän erityisesti siitä, että minulla on selkeästi omat vastuualueeni ja vaikken olekaan kasvattaja, olen kuitenkin mukana muun henkilökunnan jutuissa. Minulla on myös mahdollisuus ideoida ja kehittää omaa työtäni ja rutiinejani sitä mukaa, kun homma tulee tutummaksi ja löydän siitä kehitettävää. Olen jo ehtinyt ehdottaa työvuoroni rukkausta parille päivälle ja ehdotukseni katsottiin järkeväksi. Siispä se toteutettiin. En ole aikoihin tuntenut itseäni oikeasti näin tarpeelliseksi, saati sitten kokenut tulevani kuulluksi.

Joopa joo, tässä onkin sitten pikkuhiljaa aika ruveta katselemaan sitä omaa kämppää. Tietty paikka olisi jo tiedossa, pitää vaan odottaa, että eka palkka napsahtaa tilille, niin uskaltaa ruveta pistämään hakemusta menemään.

 

Vapaa-aikaakin toki on ja harrastukset kulkevat mukana vahvana osana elämää. Käsitöitä olen tehnyt enemmän kuin tarpeeksi. Huomasin nimittäin, että tulen varmaan tarvitsemaan tulevaan kämppääni mattoja. Läksinpä siis viime lauantaina Lankamaailmaan ja ostaa pätkäytin 2kg trikookudetta. Sunnuntaina matto oli valmis. Eihän se mikään maailman taidokkain räpöstys ole, mutta ekaksi matoksi olen siihen hyvin tyytyväinen. Kissakin kävi sen jo testaamassa ja se kelpasi nukkuma-alustaksi. Ei se siis ihan paska voi olla.

Mutta nyt on aika rauhoittua iltateen ääreen.

Peace.