Niinhän siinä sitten kävi, ettei sitä koulupaikkaa tullut. Vaikka tuo olikin odotettavissa ja olin mielestäni valmistautunut kyseiseen skenaarioon kiitettävän mallikkaasti, sattui se silti. Itse asiassa, annoin parin päivän ajan itsesäälin riepotella mieltäni ihan halunsa mukaan. Seurasin perässä muutaman päivän benderiin ja kun lopulta laskeuduin, oli olo taas lähes kuin ihmisellä.

Olen siis nyt päässyt siitä yli. Vihdoin. Olen jopa yrittänyt katsella uusia suunnitelmia. Sairaslomani loppuu elokuun viimeisenä ja siihen mennessä pitäisi olla suunnitelmat selvänä. Työkkäriin se on ilmoittauduttava. Marraskuussa alkaisi pari koulutusta Luovilla, johon ajattelin hakea. Hirvittää vaan. Toiseen vastaavaan hain jo alkuvuodesta, eivätkä ottaneet. Syynä silloin oli: Oma kuntoutus vielä kesken. Jepjep. Saapa nähdä nyt.

Ja muihin asioihin. Olen taas jaksanut lukea. Nyt kesken on John Boynen Tarkoin vartioitu talo ja vuoroaan odottaa kolme opusta. Itse asiassa viisi. Loput eivät vaan ole vielä löytäneet tietään lähikirjastoon. Eipä siinä. Seuraavana vuorossa oleva Poikani Kevin leikki sekin erittäin vaikeasti tavoiteltavaa. Varasin sen siis viime viikon maanantaina. Samana päivänä kirjaston sivujen mukaan se oli jo kuljetettavana. Aikaisemman kokemukseni mukaan tuo on tarkoittanut sitä, että 1-2 päivän sisällä kirja on minulla. Mutta ehei. Ei tällä kertaa.

Eilen sain vihdoin ja viimein helpottavan noutoilmoituksen. Eipä tuossa muuten mitään, mutta kun kirjasto, johon sen varasin, on auki enää tämän viikon ennen kesälomaansa. Meinasi siis jo vähän kuumottaa. Olisi pitänyt odottaa elokuuhun, ellen olisi tällä viikolla sitä saanut. Kahden muun kirjan kohdalla olinkin kaukaa viisas ja varasin ne Rajakylään. Täällä kirjasto on auki läpi kesän.

Niin, tosiaan. Aloin jo epäillä käsityöinnostukseni olevan hiipumassa, mutta löysin siihen uuden rytmin. Aloin nimittäin tehdä torkkupeittoa. Virkkaan siis tilkkuja varmaan hamaan loppuuni asti, sillä haluan peitosta kuitenkin oikeasti hyvän. Ison siis. Tarvitsen luultavasti 168 tilkkua. Aloitin virkkaamisen eilen ja nyt tilkkuja on 7. Lankaa on mennyt 1½ kerää. Ennustan, että olen seonnut jo ennen heinäkuun puoltaväliä. Saa nähdä, milloin pitää kutsua piipaa-auto ja ystävälliset valkotakkiset, jotka vievät mukavaan pehmustettuun pyöreään huoneeseen etsimään nurkkaa.

Ja näilläpä mennään.